Ohessa hieman pohdintaa millaisena näen 2020-luvun sote-tietojärjestelmäkokonaisuuden.
Laaja perustoiminnallisuus
Hallittavuuden kannalta sosiaali- ja terveydenhuollon ydintietojärjestelmä koostuu tavoitetilassani varsin laajoista kokonaisuuksista. Yksi kokonaisuus voisi esimerkiksi kattaa kaiken perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tarvitseman keskeisen toiminnallisuuden. Samalla tai erillisellä ratkaisulla tulisi kyetä hoitamaan myös kaikki sosiaalihuollon tarvitsemat tarpeet. Keskeistä on myös toiminnan tai tuotannon ohjaus, joka tulee integroida saumattomasti perus toimintoihin. Erilaisten parhaiden käytäntöjen ja tilastollisten mallien, kuten ennusteiden ja simulointien avulla, näitä laajoja perustoiminnallisuuksia on kyettävä helposti entisestään laajentamaan.
Laajennettavuus
Perustoiminnallisuuksia on tulevaisuuden järjestelmäkokonaisuudessa kyettävä laajentamaan niin sisäisillä kuin ulkoisillakin liittymillä. On tärkeää, että ratkaisua voidaan laajentaa standardeihin pohjautuvien lisäpalvelujen avulla. Toisaalta on tärkeää kyetä myös hallitsemaan järjestelmäkokonaisuuden konfiguraatioita siten, että yhteentoimivuus ja MDR-vaatimustenmukaisuus (lääkinnällisiä laitteita koskeva asetus) säilyy koko ajan.
Toinen tärkeä tekijä laajennettavuudessa on erilaisten vuorovaikutusten hallinta asiakkaan näkökulmasta esimerkiksi siten, että vuorovaikutusprosessi alkaa valtakunnallisessa palvelussa ja jatkuu lähes huomaamattomasti alueellisessa tai palveluntuottajakohtaisessa palvelussa.
Kolmas keskeinen tekijä laajennettavuuden kannalta on eritasoisten dataan perustuvien ohjautuvuuksien mahdollistaminen. Yksittäisten potilaiden tai asiakkaiden osalta se näyttäytyy toki jo tuossa vuorovaikutuksessa, mutta asiakassegmenttien, tiimien, vastuualueiden sekä väestötasoisten ohjautuvuuksien rakentaminen vaatii yhteisesti määriteltyä dataa ja sen päälle rakentuvia toiminnallisia kerroksia, joista varmastikaan kaikkia ei kannata rakentaa perustoiminnallisuutta tarjoavan järjestelmän päälle.
Käytettävyys
Käytettävyydestä on puhuttu alalla kauan, mutta soten kontekstissa se on toistaiseksi aiheuttanut vähimmilläänkin hartiajännitystä. Kuluttajapuolella on paljon sovelluksia, jotka eivät vain tue kuluttajan toimintaa, vaan myös oleellisesti parantavat tämän suorituskykyä ko. toiminnassa. Monet näistä kuluttajapalveluista ovat toki huomattavasti suoraviivaisempia kuin mitä terveydenhuollon kokonaisuudessa palvelut ovat, mutta juuri monimutkaisuuden hallittavassa kätkemisessä sote-tietojärjestelmien käytettävyys on monessa kohtaa pettänyt odotuksiamme. Tämän huomaa, kun vertaa sote-palvelujen sillisalaattia esim. parhaisiin verkkopankkeihin tai reseptipohjaisiin ruokaverkkokauppoihin.
Toinen käytettävyyden lunastamaton lupaus on henkilökohtaisten käyttömieltymysten ja yhteisten pelisääntöjen noudattamisen mahdollistaminen samaan aikaan. Tuntuu todella mielikuvituksettomalta, että esimerkiksi kirjaamisessa sormen kosketus tietokoneen näppäimelle on hiiren klikkauksen lisäksi edelleen ainut vaihtoehto. Retroa, sanoisivat hieman nuoremmat lähipiirissäni. Yhteisten toimintamallien noudattamiseen olisi mahdollista ottaa käyttöön useitakin viimeisen 20 vuoden aikana kuluttajabisneksessä hyödynnettyjä teknologioita, jotka saattaisivat vahingossa tehdä järjestelmäpohjaisten palvelujen käyttämisestä ihmisille mielekkäämpääkin. Muutamana esimerkkinä muun datan avulla täydennetyt tiedot, ihminen-kone-dialogin perusteella erillinen automatisoitu datan täydentäminen, puheohjaus, katseohjaus jne.
Terveys- ja hyvinvointihyöty
Lääketieteen ammattilaiset ovat jo pitkään tienneet ihmisen hyvinvointiin vaikuttavan monet muutkin asiat, kuin puhtaasti terveydenhuoltoon liittyvät. Vähintään 2000-luvulta alkaen lääketieteessä on keskusteltu myös suuntauksesta, josta ymmärtääkseni puhutaan terveyshyötymallina. Tässä tavoitteena on tarkastella ihmistä aktiivisena toimijana, jota myös hoidetaan kokonaisuutena. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että ihmisten hoitamisessa kokonaisuutena meillä tietojärjestelmätoimijoilla olisi jonkin verran petrattavaa. Aivan aluksi voisimme hyödyntää paljon paremmin sote-järjestelmien ulkopuolista hyvinvointiin liittyvää tietoa, josta kaikki data ei toki kohdistu suoraan yksilöön, vaikka sitäkin on. Mikä voisikaan olla parempi tavoite kuin pitää ihmiset sosiaali- ja terveydenhuollon reaktiivisten palvelujen ulkopuolella?
Lähde: Nylander 2018, 2020
Oheisessa kuvassa on esitetty yleisessä muodossa asiakaspolku, johon voidaan kiinnittää erilaisia joko sähköisiä tai fyysisiä palveluja. Kuva osoittaa, että on mahdollista laajentaa sähköisiä eli digipalveluita tavalla tai toisella koko asiakaspolkuun. Suomessa on viimeisten vuosien aikana menty paljon eteenpäin omahoidon ja itsehoidon alueella, mutta niissä on edelleen paljon toteutumatonta potentiaalia. Vuoden 2020 kevään aikana olemme ottaneet sellaisia harppauksia etä- ja digipalvelujen käytössä sosiaali- ja terveydenhuollossakin, että näiden soisi kehittyvän edelleen ja laajentuvan sote-palvelujen piirissä. Kun tämä kokonaisuus vielä saataisiin palvelemaan yksilöä kokonaisuutena, vaikkapa tämän terveys- ja hyvinvointihyötymallin avulla, niin väitänpä että resurssipula helpottuisi aika tavalla.
Edellisessä kuvassa kuvattu toimintamalli mahdollistaisi asiakas- ja potilastietojärjestelmien käytön siihen olennaiseen, eli potilaan tai asiakkaan kokonaisvaltaiseen hoitamiseen asiakaspolun eri vaiheissa sekä potilasta tai asiakasta että ammattilaista tukien ja näiden molempien suorituskykyä parantaen.
Jaakko Viitanen