Apotin johtaja Antti Iivanainen kirjoitti HS:n Vieraskynässä 25.5. näin:
"Hyvinvointia uhkaavat tekijät haastavat palvelujärjestelmämme." ja "Terveydenhuollon nykyiset toimintatavat eivät ota huomioon tätä piilevää tarvetta. Emme seulo jo sairastuneita tai sairauksille alttiita kansalaisia edes merkittävien kansansairauksien osalta, vaan odotamme heidän yhteydenottoaan."
Korona-kevään jälkeen voidaan kysyä miksi näin. Palveluntuottajat ja -järjestäjät ovat kevään aikana ottaneet uusia moderneja toimintatapoja käyttöön jopa viikossa. Muutoskykyä on, kun vastustukselle ei anneta mahdollisuutta.
Toimintamallien käyttöönotto lähtee aina ihmisistä. Järkevien toimintamallien käyttöönottoa kannattanee myydä ihmisille ennemmin hyvällä kuin pahalla. Mitä ne järkevämmät toimintamallit sitten voisivat olla ja miten niitä otetaan käyttöön?
Terveydenhuollossa on jo jonkin aikaa keskusteltu terveyshyöty-mallista ja sen laajennoksista. Yleisesti nykyisen mallin ja terveyshyöty-mallin välisiä eroavuuksia voisi selventää seuraavan Pilvikki Absetzilta lainatun taulukon avulla:
Nykyiset tietojärjestelmät on rakennettu tukemaan nykyisiä akuutin hoitomallin mukaisia toimintamalleja. Sen tien on jo pidemmän aikaa tiedetty olevan kuljettu, mutta terveydenhuollossa on edelleen varsin vähän ennakoivaa ja suunnitelmallista tekemistä tukevia hoitomalleja. Erilaisiin yksittäisiin sairauksiin on tämmöisiä rakennettu ja suunniteltu, mm. TAYS:n P5SE konseptiin, mutta harvassa ovat ne yksiköt, joissa koko organisaation toimintamallia tai edes isompia kokonaisuuksia, oltaisiin siirtämässä kohti suunnitelmallista ennakoivaa toimintaa.
Syistä keskeisin lienee itse aiheutettu resurssipula ja tarkoitan tällä koko Suomen yhteiskuntaa, sillä mehän viime kädessä olemme kansallisista laeistamme vastuussa. Mietin kuitenkin, että ehkä yksi jatkuvan kiireen aiheuttajista on myös tietojärjestelmäkenttämme hankaluus tukea järkevämpiä toimintamalleja. Tästä lienee indikaationa sekin, ettei viimeisten viiden vuoden aikana yhteenkään suurempaan sote-tietojärjestelmäkisaan ole valittu mitään nykyisten toimittajien järjestelmiä.
Miten tämmöiseen toimintamalliin sitten voitaisiin siirtyä? Valintansa tehneet tahot ovat äänestäneet 'kaikki kerralla uusiksi' -muutosprojektimallin puolesta. Tuo projektimalli vaatii paljon organisaatiolta ja aiheuttaa yleensä paljon muutosvastarintaa, mutta parhaimmillaan siirtää koko organisaation väkisin uuden toimintamallin piiriin. Sikäli kuin uusi toimintamalli on tavoitteiden mukainen, voidaan tällä tavalla saavuttaa tavoiteltu päämäärä.
Toinen vaihtoehto on kehittää ja siirtyä yksi sopivan laaja toimintalähtöinen palvelukokonaisuus kerrallaan kohti tavoiteltua suunnitelmallista ja ennakoivaa toimintamallia. Tällöin jokainen kokonaisuus mahdollistaa oppien hyödyntämisen seuraavassa kokonaisuudessa. Toki tässäkin mallissa projektihallinnan ja muutosjohtamisen parhaat käytännöt ovat tarpeen. Malli synnyttää parhaimmillaan organisaation sisälle kilpailun siitä, mikä kokonaisuus otetaan seuraavaksi työn alle. Hyvin suunniteltuna jokainen kokonaisuus voidaan tehdä toisistaan erillisinä projekteina ja muutaman projektin jälkeen jopa päällekkäisiä toimintamallin muutosprojekteja voidaan tehdä samanaikaisesti.
Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkuuko Suomessa valittu Big Bang-kulttuuri terveydenhuollon uudistumisessa, vai otetaanko täällä vihdoin järki käteen.
Jaakko Viitanen