QMS Nordic oy ja Lawder Oy ovat avanneet Euroopan data-avaruuden ihmeellistä maailmaa niin juridiselta kuin toiminnalliselta kannalta. Julkaistuista blogeista kannattaa meidän kaikkien asianosaisten lukea läpi. Yritän nyt selvittää itselleni ja lukijoille, mitä Suomessa on tehty aiheen osalta ja mitä on tekemättä sekä mitä ongelmia näen kokonaisuudessa.
- Valmistelutyöt
Direktiivin valmisteluun on osallistuttu kansallisesti erityisesti STM:n ja THL:n toimesta, mutta on muitakin valtakunnallisia toimijoita ollut aiheen kimpussa. Varsinaiset palvelun tuottajat ja järjestäjät eivät ole erityisemmin olleet mukana tässä, eikä myöskään terveysteknologian kehittäjät ja palveluntarjoajat, tutkimuslaitokset ja yliopistot, vakuutusyhtiöt. Eikä aihe ole vielä koskettanut meitä kansalaisia tai potilaita.
SITRA on ollut erityisen aktiivinen taustavalmistelija. TEHDAS-hankkeessa kävi ilmi, että eri EU-maiden valmiudet vauhdittavat terveystietojen käyttöä tutkimukseen ja innovaatioihin eroavat suuresti. Tällä hetkellä eurooppalaiset tutkijat, yritykset ja päättäjät kohtaavat useita esteitä maiden rajat ylittävälle terveystietojen hyödyntämiselle. Suurimmat esteet liittyvät lainsäädäntöön. Käytännöt terveystietojen keräämiseen ja käsittelyyn eriävät kunkin EU-maan lainsäädännön takia, ja maissa tulkitaan yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR) eri tavoin. Terveystietojen sujuva hyödyntäminen edellyttääkin sekä unionin että jäsenmaiden lainsäädännön selkeyttämistä.
- Ensisijainen potilastietojen käyttö
Kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa osittain tietojen siirrot organisaatioiden välillä, osittain kansalaiselle omien tietojen korjaamisen. OmaKanta ja Eresepti toimivat osittain. OmaKannan rinnalla ensisijaisina tietolähteinä ovat edelleen organisaatioiden omat potilastietojärjestelmät. Tietojen siirto OmaKantaan kehittyy koko ajan. Kansalliset määritelmät, luokitukset ovat osittain myös kansainvälisiä, mutta erojakin on. Kela on valmistellut EHDS:ää Kantajärjestelmän kannalta.
Vielä pitää tarkentaa, mitä ovat terveysAPPsit ja mitkä hyvinvointia lisäävät laitteet lasketaan mitenkin mukaan. Tämä on ”laaja viidakko”, josta ei taida olla suomalaisessakaan todellisuudessa yhtenäistä käsitystä, normia tai menettelytapoja.
- Toissijainen potilastietojen käyttö
Toissijaisen käytön lainsäädäntö on Suomessa lähellä tulevan EU-asetuksen vaatimuksia, mutta kansainvälisesti on vaihtelua. Findata on ollut keskeisessä asemassa tutkimustiedon saantia helpottavan infran rakentamisessa kansainvälisesti. Toisaalta kesken on vielä kansallisenkin lainsäädännön uudistaminen. Kritiikkiä on nykylainsäädäntö saanut aineistojen käyttömahdollisuuksista ja hitaasta oikeuksien myöntämisestä.
- Tiedon siirto ja tietojen hyödyntäminen
Ensisijaisessa potilastietojen siirrossa on kahdenlaisia ongelmia: 1. tiedon laatu – se on kuitenkin koko tiedon määrään suhteutettuna marginaaliongelma, mutta luotettavuutta se kalvaa. 2. tiedon tulkinta ja vertailukelpoisuus muiden maiden tietojen kanssa – puhutaanko samasta asiasta. Toissijaista tiedon hyödyntämistä vaikeuttaa, miten tietoja voidaan tutkimuksellisesti yhdistää, jos luokitteluissa ja määrittelyissä eroja.
- Tietoavaruus
Lähtökohtaisesti tiedon omistaja on kansalainen / potilas. Toisaalta potilastietojen siirtyessä osaksi rekistereitä, niiden omistajuus samalla siirtyy rekisterien pitäjille. Siirtymävaiheessa potilas voi toki kieltää tietojensa toissijaisen käytön. EU:n tietoavaruus on pulmallinen hallittava tietovaranto. Tiedon omistajuus tietoavaruudessa on epämääräinen. On myös vielä selvitettävä, miten käytännössä rakentuu tietojen siirto tai tietojen haku tietoavaruudessa. Ja miten rakennetaan käytönhallinta potilaiden, ammattihenkilöiden, tutkijoiden ja innovaattoreiden kannalta. Pitää määritellä, mikä on ”relevanttia” tiedon saatavuutta eri toimijoiden kannalta ja kuka sen määrittelee?
- Koko EU-asetuksen käyttöönoton aikataulutus ja ositus
Blogisarjassamme Uri Shamaa on tehnyt hyvän tiiviin tulkinnan aikataulutuksesta. EU-asetus astuu voimaan vuonna 2026. Ensisijainen ja toissijainen käyttö laajenee vuonna 2028. Vuonna 2030 käyttö laajenee uusiin tietokategorioihin ja kolmansien maiden sääntelyyn. Vuonna 2034 tulevat voimaan loput tietokategoriat. EHDS:n aikataulutuksesta ja vaiheistuksesta tulee suomalaisittain kuitenkin mieleen seuraavia kysymyksiä:
- Keskeinen kysymys on, mitä tarkoitusta ja ketä varten uuden asetuksen mukainen toiminta palvelee suomalaisittain?
- Voidaan kysyä suomalaisittain, kuinka paljon (kuinka tiheästi) ja mitä tietoa kansalainen tarvitsee toimiessaan ulkomailla? Satunnaisissa tarpeissa saattaisi olla riittävä OmaKanta ja eresepti sekä niiden mahdollisuudet kääntää ao. kansalliselle kielelle (googlaten ja/tai tekoälyn avulla).
- Minkälaista jättitietokantaa tutkimustoimintaa varten tarvitaan? Vai riittäisikö tiedon vaihdon ja saatavuuden periaatteet ja käytännesäännöt. Jos suomalaisilla tutkijoilla on terveysdatan käyttömahdollisuudet Findatan takana, miten sitten EU-tasolla tämä järjestyy?
- Mikä on terveysdata-avaruus nyt, entä lopputilanteessa ja mitä askelia kenenkin kannalta pitäisi tehdä loppua kohden?
- Mitä innovaatiotoiminnalla tarkoitetaan ja miten se suhtautuu tietoavaruuteen, kansainväliseen terveysdataan?
Olli Nylander, vanhempi asiantuntija