Perehdyin kesän aikana yksin ja asiantuntijoiden kanssa aiheeseen nimeltä terveyshyöty. Tavoitteenani oli laajentaa terveyshyödyn ajatustapaa hyvinvointiin ja sotemaailmaan. Haastattelin seuraavia henkilöitä: asiantuntijalääkäri Risto Kuronen (osa 2), yliopettaja Sirkka Rousu (osa 3), emeritusprofessori Matti Rimpelä (osa 3), vararehtori Juha Teperi (osa 7). Kesäsarjasta on ilmestynyt 7-osaa ja se on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta http://ollintuumailut.blogspot.fi.
Terveyshyötymallin ydin on, että potilas tietää itse paljon ongelmastaan ja sairauksistaan sekä yleensä pärjäämisestään. Terveyshyötymalli on kehitetty alun perin kroonisten sairauksien hoitoon (”Cronic Care Model”). Potilas on itse aktiivinen toimija ja ammattihenkilön tehtävänä on vahvistaa potilaan pärjäämistä. Laajensin tämän ajatuksen hyvinvointiin, jolloin sotepalveluista on mukana kaikenlainen ehkäisevä toiminta, mutta ennen kaikkea myös sosiaalihuolto. Matti Rimpelä totesi, että tämä on vain ”vanhaa viiniä uudessa leilissä”. Rimpelä kertoi myös, että terveyshyötymalliin on rinnastettavissa Michael Porterin Suomeen tuomaan arvoon perustuvaan malliin: ”Terveydenhuollossa arvo on nähtävä sen tuottamana terveydentilan paranemisena. ” hyvinvoinnin ja terveyden määritelmät kattavat terveyshyödyn ja terveydenhuollon arvon määritelmät. Ihmisen pärjääminen arkielämässä on hyvä uusi tiivistys hyvinvoinnista ja terveydestä.
Rakensin jo kesäsarjan alkuvaiheessa hyvinvoinnin ja terveyshyödyn prosessimallin. Se on kombinaatio erilaisista aiheeseen liittyvistä prosessimalleista. Prosessi kulkee näin:
- elämäntilanteen arviointi (pärjään omillani tai tarvitsen ulkoista apua)
- yhteydenotto ja vireille tuleminen (arvioimme yhdessä ammattihenkilön kanssa palvelutarpeeni, arvioinnin tuloksena teen ajanvarauksen palveluun)
- asiakkuuden suunnittelu (painopiste on ammattihenkilöllä, joka tuntee palvelumahdollisuudet)
- palvelu / hoito (voi olla fyysistä tai digitaalista läsnäolopalvelua tai niiden kombinaatio)
- jatkohoito ja/tai elämäntilanteen normalisointivaihe (tässä viimeistään mitataan hyvinvointi- ja terveyshyöty).
Haastateltavilta saamani tiedon mukaan hyötyajattelu on jostain syystä jähmettynyt paikalleen. Kymmeneen vuoteen ei ole oikein mitään radikaalia tapahtunut. Ei ajatustavasta ole kovinkaan paljon näkynyt merkkejä edellisen tai nykyisenkään tuotantokauden valmisteludokumenteissa. Onhan se tosiaan voinut mennä ohi, kun dokumentteja on kummaltakin kaudelta ollut 1000 sivua per kausi. Ei ole APTJ-järjestelmiinkään sisään leivottu tätä ajattelutapaa. Tai sitten en vain ole huomannut.
Juha Teperin haastattelussa 7-osan blogikirjoituksessa nousi esille kaksi tärkeätä haastetta. Nykyinen sote-palvelujärjestelmä toimii ristiriitaisten kannusteiden varassa. Mikään kannuste ei edesauta hyvinvointi- ja terveyshyödyn nousua pinnalle. Jo pelkästään julkisen perusterveydenhuollon ja työterveyden kannusteet poikkeavat kertakaikkisesti toisistaan, eikä kumpikaan tue hyötyajattelua. Toinen Juhan esiin nostama asia oli siiloutunut organisaatiokeskeisyys, joka ei tue asiakaskeskeisyyttä. Juhan mielestä lähtökohtana pitäisi olla ihmisten pärjääminen arjessa. Intervention pitäisi perustua pärjäämisvaikeuksiin arjessa. Tässä Juhan ns. asiakkuuden segmentointimallissa vaikeudet voitaisiin segmentoida seuraavasti:
- tilapäiset ongelmat, jotka voidaan hoitaa kevyillä menettelytavoilla, jopa osittain digitaalisin välinein
- moninaiset ja monimutkaiset ongelmat sekä
- ongelmien kombinaatiot, jotka edellyttävät läsnäoloon perustuvaa moniammatillista apua.
Myöhemmin QMS:n Advisery Board on kehittänyt luokitusta eteenpäin seuraavaan muotoon :
- hätäapu
- satunnainen apu
- jatkuva palvelu
- avun ennaltaehkäisy (lähde: Olli Nylander, Hyvinvointi ja terveyshyöty 2021, s. 135-203)
Lisäksi on vielä ryhmä ihmisiä, joilla on elämänhallinnan pärjäämisvaje kattaa lähes kaikki elämisen osa-alueet eli puuttuu pärjäämisvaranto. Toisin sanoen sen paremmin pärjäämme, mitä suurempi on ”pärjäämisvarantomme” (Matti Rimpelä).
Olli Nylander, vanhempi asiantuntija
