Una Oy julkaisi pari päivää sitten Hanna Pohjosen kirjoittaman blogin OpenEHR:n autuudesta.
OpenEHR:n idea on toimittaja- ja teknologiariippumaton tietomalli. Se tekee eri toimittajien sovelluksista semanttisesti yhteensopivia. Uuden sukupolven asiakas- ja potilastietojärjestelmä (APTJ) ei ole enää yhden toimittajan tuottama monoliitti, jossa käyttöliittymä, toiminnallinen logiikka, tietovarasto, tietomalli ja työnkulku ovat samassa toimittajakohtaisessa ohjelmistossa. Pohjonen kertoo blogissa, että OpenEHR-tietomalli on mullistamassa APTJ-markkinat.
OpenEHR-ajatusmallissa on paljon hyviä puolia, kuten:
+ Asiakaspolun ohjaukseen todellakin tarvitaan parempia välineitä.
+ Uusia innovatiivisia ratkaisuja pitää saada nykyistä helpommin osaksi APTJ: iä.
+ Eri valmistajien moduulien yhteen toimivuutta on syytä kehittää.
Blogissa esitettyyn ajatusmalliin liittyy kuitenkin myös paljon olettamuksia, jotka eivät Suomessa ole varsinaisesti ongelmia, kuten:
- Meillä on jo kansallinen potilastiedon tietovarasto, joten kansallista openEHR-tietovarastoa tuskin tulee ainakaan koko maan kattavaksi.
- Useisiin asiakasorganisaation yli meneviin ratkaisuihin täällä on jo rakentumassa sote-palvelualueiden järjestäjäkohtaiset ratkaisut.
- Tallennetun tiedon merkityksen yhtenevyydestä blogissa ajatellaan, että openEHR on ainoa autuaaksi tekevä, mutta kansallisia tietomäärittelyjä on jo olemassa ja ilman openEHR-ratkaisuakin tietoja pystytään analysoimaan samaan tietomalliin tukeutuvissa järjestelmissä.
Lisäksi ajatusmallissa on jätetty huomioimatta rakenteita, joihin sillä ei ole vastauksia:
- OpenEHR:ssä ongelmallista on käsite "päätoimittaja". Lukuisten pienempien moduulien maailmassa jonkun on pidettävä kokonaisuutta kasassa. Hallintamallin kannalta OpenEHR – maailma tuo lähinnä lisähaasteita. Hallittavuusongelma on mitä ilmeisin.
- Ekosysteemi on käsitteenä myös haastava kokonaisuus, kun siihen yhdistetään kilvoittelu siitä, kenen rusina kelpaa pullaan.
- Ajattelumallissa openEHR nähdään jotenkin ylivoimaisena tietojärjestelmien modularisointitapana, jossa siitä toki on paljon apua, mutta ei tuo ole ainoa tapa tehdä järkeviä modularisointeja tai tuoda käyttöön uusia innovatiivisia toiminnallisuuksia ketterästi.
Mikäli Suomessa lähdetään tavoittelemaan OpenEHR-pohjaista kokonaisratkaisua, niin ainakin seuraavat asiat tulee ratkaista:
- Mukaan lähteville alueille on kyettävä tarjoamaan kattava toiminnallisuus kaikille sote-toiminnan palvelualueille läpi hankkeen.
- On päätettävä, tarjotaanko ratkaisu, jossa olemassa olevia toimintoja korvataan uusilla moduuleilla vähitellen vai korvataanko kaikki vanha yhdellä kertaa.
- On kyettävä tarjoamaan avoimia rajapintoja tarvittaviin toiminnallisuusosiin.
- On ratkaistava hallintamallin ongelma selkeällä roolituksella.
- On kytkeydyttävä kansallisiin tietomäärityksiin ja tuettava yhteisiä tietomerkityksiä.
Onneksemme todellisuus ei ole niin mustavalkoista kuin sen välillä annetaan ymmärtää olevan. Suomessa on tehty paljon hyvää tietomäärittelytyötä niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin ja näitä määrittelyjä olisi järkevää käyttää myös APTJ-kehittämisessä hyödyksi. Meidän näkemyksemme mukaan THL:n valmistelutyö kannattaisi ottaa pohjaksi sosiaalihuollon OpenEHR- työlle. Tämä helpottaisi myös olemassa olevista järjestelmistä siirtymistä kohti avoimiin tietomalleihin pohjautuvia ratkaisuja. Lisäksi markkinoilla on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin vain uudet tai vanhat monoliitit ja OpenEHR-järjestelmät. Löytyy järjestelmiä, jotka sisältävät jo sote-palveluiden vaatimat kattavat toiminnallisuudet ja jotka toisaalta on alusta asti suunniteltu rajapintojen avulla laajennettaviksi. Toisin sanoen, ne tarjoavat molempien maailmojen parhaat puolet.
Jaakko Viitanen